Tässä sitä nyt ihmetellään,miten toi aika menee kuin siivillä. Justhan noi kakaraiset olivat vastasyntyneitä,ja nyt ne ovat jo isoja pallukoita,kovastikkin Holskun oloisia jo.

Kaikista näyttäis tulleen oikein reippaan luonteisia,osasta vähän enemmänkin reippaita...

Lauantaina lähti eka pentu uuteen kotiin,ja eilen kaksi pentua. Nyt on sitten vielä viisi villiä,mutta kyllä nytkin jo vaikuttaa vähän rauhallisemmalta. Ne,joilla on ollut pentuja aikaisemmin,sanoivat että niistä kyllä luopuu jo mielellään,kun ne tulevat luovutusikään. No,totta on että kahdeksan vandaalia alkoivat olla tosi työläitä,mutta onhan se niiden lähtö kumminkin vähän haikeaa.

Viikon päästä niitä ei sitten olekkaan enää kuin kaksi,kun kolme lähtee loppuviikolla. Pienin Huckleberry-tyttö ja komea ja symppis hagrid-poika ovat vielä omaa ihmistä vailla.Mielellään pitäisin ne itselläni,mutta ei taida aika millään riittää. Tämä tyttöpentu on ihan vaan kotikoira-ainesta,sillä kun on koukkuhäntä ja purentavika,mutta muuten on kyllä reipas,ei oo alistunu isommilleen vaikka pieni onkin.

Mamma ite ei oo tainnu edes huomata että väki on vähentyny. Käy pari kertaa päivässä pentuaitauksessa tarkistamassa tilanteen,antaa penskojen pari-kolme minsaa imeäja tulee kiireesti pois.Sitten sisällä ollessaan makoilee aidan vieressä tarkkailemassa niiden touhuja.

Nyt täytyykin lähteä kayttämään pentuja ulkona.Sen hauskempaahan ei niitten mielestä olekkaan,tai ehkä,jos on hyvää ruokaa...